LÄHITAKSITARINOITA-KAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.

Katso kuljettajien tositarinat ja lue asiakkaidemme kirjoittamat omat tarinat.

Kiitos kaikille Lähitaksitarinan lähettäneille ja suuren suuret onnittelut palkintoja voittaneille asiakkaillemme. Saimme runsaasti riemastuttavia tarinoita oikeasta elämästä.

Tervetuloa jälleen Lähitaksin kyytiin – uudet Lähitaksitarinat odottavat!

Lähitaksitarinoita

Kampaamoreissu

Minulla oli taksikuskin kanssa terapeuttinen keskustelu ja olisin voinut olla kyydissä pidempäänkin....

26.09.2017|Tuula Hedborg-Pekander
Lue koko tarina

Kampaamoreissu

Minulla oli taksikuskin kanssa terapeuttinen keskustelu ja olisin voinut olla kyydissä pidempäänkin.

26.09.2017|Tuula Hedborg-Pekander

Mukava ja luotettava kuski

Kysyin taksikuskilta, että pääseekö hän kyydittämään minua kotiin ja kouluun. Hänelle kyydittäminen sopi ja kuski oli mukava. Hyvä mieli tuli....

26.09.2017|Peter Pekander
Lue koko tarina

Mukava ja luotettava kuski

Kysyin taksikuskilta, että pääseekö hän kyydittämään minua kotiin ja kouluun. Hänelle kyydittäminen sopi ja kuski oli mukava. Hyvä mieli tuli.

26.09.2017|Peter Pekander

Ajanvietettä...

Taxia ajavat kaverini kertoivat tällaista tarinaa. Helsingin vanhan linja-autoaseman luona oli taxitolppa ja siinä tehtiin katuun korjausta. Tolpan vieressä oli kasa isoja katukiviä. Oli hiljaisempi p...

09.09.2017|Ari Hautala
Lue koko tarina

Ajanvietettä...

Taxia ajavat kaverini kertoivat tällaista tarinaa. Helsingin vanhan linja-autoaseman luona oli taxitolppa ja siinä tehtiin katuun korjausta. Tolpan vieressä oli kasa isoja katukiviä. Oli hiljaisempi päivä kun tolpalle tuli tuore kuski. Vanhat jermut päättivät tehdä jäynää ja alkoivat jututtaa uutta kuskia ja samalla laittoivat takajalkatilaan isoja katukiviä. Aikaa kului ja kuski sai asiakkaan ja lähti. Kun kaveri seuraavan kerran nähtiin hän kertoi miten oli käynyt. Asiakas oli osoitteen sanottuaan ja hetken hiljaa ihmeteltyään sanonut kuskille. "Täällä on jotain kiviä jalkatilassa." Johon innokas kuski oli vastannut:" Joo niitä tulee päivän mittaan asikakkaiden jaloista mutta me kyllä illalla imuroimme ne pois".

09.09.2017|Ari Hautala

palvelualtis kuljettaja

Lahdin vantaalta helsinkiin ja oli ihana kuljettaja tuokaui hyva parfyymi ja kuski tarjosi kahvinkin matkalla kun hanella oli kylmalaukussa mukana . Kysyin etta missa hyva meno han sanoi etta laivalla...

24.08.2017|petra santana paija
Lue koko tarina

palvelualtis kuljettaja

Lahdin vantaalta helsinkiin ja oli ihana kuljettaja tuokaui hyva parfyymi ja kuski tarjosi kahvinkin matkalla kun hanella oli kylmalaukussa mukana . Kysyin etta missa hyva meno han sanoi etta laivalla etta hankaan ei ollu aikoihin kaynyt lopulta paatimme menna yhdessa ja olemme nyt aviossa 12 vuotta

24.08.2017|petra santana paija

Tanssikengät jäi

Olimme juhlimassa naisporukalla synttäreitä sankarin kotona. Ilta oli vauhdikas ja jatkoille ravintolaan tietysti piti päästä. Taksi tilattiin ja päästiin hyvin ravintolaan. Perillä narikassa synt...

13.08.2017|Eila Hartikainen
Lue koko tarina

Tanssikengät jäi

Olimme juhlimassa naisporukalla
synttäreitä sankarin kotona.
Ilta oli vauhdikas ja jatkoille ravintolaan tietysti piti päästä.
Taksi tilattiin ja päästiin hyvin ravintolaan.
Perillä narikassa synttärisankari huomasi tanssikenkien puuttuvan.
No,ei se tahtia haitannut.Ilta jatkui
ja olimme jo siirtyneet yökerhon puolelle.Siellä synttärisankarin olkapäähän illan taksikuski koputteli:
"jäikö rouvan kengät taksiin?"
Hyvää palvelua!Vaatii viitseliäisyyttä
tulla etsimään aamuyöstä täyteen ravintolaan kenkien omistajaa.

13.08.2017|Eila Hartikainen

Leipurin pimeät yöt.

Olin leipurina, ja luonnollisesti työvuorot alkoivat 02-03 aikaan öisin. Koska asuin maalla, ja julkisia kulkuneuvoja ei siihen aikoihin juurikaan kulkenut, kuljin taksilla töihin. Koska taksinkuljett...

31.07.2017|Sanna Muukka
Lue koko tarina

Leipurin pimeät yöt.

Olin leipurina, ja luonnollisesti työvuorot alkoivat 02-03 aikaan öisin. Koska asuin maalla, ja julkisia kulkuneuvoja ei siihen aikoihin juurikaan kulkenut, kuljin taksilla töihin. Koska taksinkuljettajat vaihtuivat melko tiuhaan, oli mielekkäämpää, että joka kerta oli tuttu kuljettaja. Tutustuin erääseen mieshenkilökuljettajaan ajojen aikana, ja hänestä tulikin vakikuskini.

Ilo vakkarikuljettajasta loppui kuitenkin melko lyhyeen, kun kuljettajan vihainen vaimo soitti minulle eräänä yönä voimajuomaa nauttineena, ja kirosi minun vieneen hänen miehensä. Rauhoittelin naista ja kerroin, että meillä ei todellakaan ole suhdetta, vaan hänen miehensä on ainoastaan kuljettanut minua öisin töihin. Nainen rauhoittui hieman, ja puhelun päätteeksi laitoin taksikuljettajalle viestiä, että on luultavasti parempi, jos unohdan vakituiset kuljettajat ja annan jatkossa hänen kollegoillensa minun ajojani.

31.07.2017|Sanna Muukka

Sysmä

Tässä.. heräsin lauantai aamuna olin kaverilla yökylässä peltikujalla...ja yhtäkkiä oltiin menossa lähitaksilla Sysmään Uotinpäiville...Kuljetus pelaa....

29.07.2017|Petri Voutilainen
Lue koko tarina

Sysmä

Tässä.. heräsin lauantai aamuna olin kaverilla yökylässä peltikujalla...ja yhtäkkiä oltiin menossa lähitaksilla Sysmään Uotinpäiville...Kuljetus pelaa.

29.07.2017|Petri Voutilainen

Ehkä erikoisin asiakaskyytini

2000 luvun alkupuolella, kun olin melkosen noviisi vielä taksikuskina, ehkä muutama vuosi takanapäin sain kyydin Espoonlahden tolpalta, kyytiin astui noin 40 v mies henkilö suhteellisen hyvin illanai...

23.07.2017|roine ryynänen
Lue koko tarina

Ehkä erikoisin asiakaskyytini

2000 luvun alkupuolella, kun olin melkosen noviisi vielä taksikuskina, ehkä muutama vuosi takanapäin sain kyydin Espoonlahden tolpalta, kyytiin astui noin 40 v mies henkilö suhteellisen hyvin illanaikana nauttineena, kello oli jotain vähän yli puolenyön.
Kysyin tietysti että mihkäs mennään, asiakas siinä että kivenlahteen, hetken ajettuani asiakas totesi että mennäänkin iivisniemeen, no tehdäänpä uukkari totesin, .... lähellä iivisniemeä asiakas taas kyseli että missäs ollaan..totesin että ollaan tulossa just iivisniemeen johon halusit tulla kivenlahden sijaan, asiakas sanoin ei kun mennäänkin espoon vanhan kirkon hautausmaalle haluan näyttää sulle Henry Toivasen haudan, hän oli minun vanha koulukaveri...Pikkasen alko raksuttamaan että mistähän tässä on kyse, mutta sanoin ok mennääpä sinne, asiakas siinä kyseli matkan aikana että olisko mulla taskulamppua kun oli todella pimeää, sanoin että on.
Saavuimme vanhan kirkon hautausmaan parkkipaikalle ja otin taskulampun , sekä samalla myös pampun vasempaan hihaani kun en ollut ihan varma mistähän tässä on kyse.
Lähdimme kävelemään hautausmaalle asiakkaalle antamani taskulampun kera, kävelin asiakkaan takana jotta pystyisin reagoimaan jos asiakkaalla olisikin muita juttuja mielessä
mullahan oli sentään pamppu hihassa ajattelin.
Kuinka ollakkaan, asiakas edellä melkosessa tuiterissa kävelimme pimeällä hautausmaalla
taskulampun valossa asiakas totesi että ihan tässä lähellä pitäis Henryn haudan olla, ja kuinkas ollakkaan sehän oli ihan siinä vieressä..... Asiakas oli löytänyt haudan jonka hän halusi mulle näyttää kellon ollessa noin yksi yöllä.
Seisoimme hetken lengentaarisen rallikuskin haudalla, asiakas oli selvästikin tyytyväinen saadessaan näyttää ystävänsä ja kuuluisan rallilegendan haudan.
Kyyti jatkui sitten Iivisniemeen hyvillä mielin, jälleen saatiin tyytyväinen asiakaskyyti suoritettua. (pikkasen suuremmalla sykkeellä kummiskin, noudattaen hyvää ja rauhallista asiakspalvelua)

ps. kävi kyllä mielessä tarviiko välttämättä kaikki kyydit ajaa?

23.07.2017|roine ryynänen

Nopea Taksi

Lankoni ajoi taksia maaseudulla, asiakkaana oli usein mies joka ei halunnut vaimoaan mukaan ravintolareissulle. Mies tilasi taksin, auto piti olla sekunnilleen oven edessä, oikea takaovi valmiiksi auk...

14.07.2017|Leo Suomalainen
Lue koko tarina

Nopea Taksi

Lankoni ajoi taksia maaseudulla, asiakkaana oli usein mies joka ei halunnut vaimoaan mukaan ravintolareissulle. Mies tilasi taksin, auto piti olla sekunnilleen oven edessä, oikea takaovi valmiiksi auki. Auto tuli, mies juoksee hartiat kyyryssä autolle, emäntä perässä sivallellen silitysraudan johdolla miestä kintuille, ja kumuroi raudalla hartioisiin. Lähtö onnistui, ja kun mies rauhoittui. Totesi kuskille, että emäntä olisi prässännyt hänen housunsa, mutta ei tässä jouda odottelemaan.

14.07.2017|Leo Suomalainen

Kolme viisasta seuraa johtotähteä

Poikamiehenä ajoin taksia melkein joka viikonloppu. Taksinkuljettajan työ on aika tavanomainen sivuduunksii, ja omalla perverssillä tavalla varsin hauska työ: saa pyöriä pitkin kyliä, käydä paikoissa ...

12.07.2017|Peter Kangas
Lue koko tarina

Kolme viisasta seuraa johtotähteä

Poikamiehenä ajoin taksia melkein joka viikonloppu. Taksinkuljettajan työ on aika tavanomainen sivuduunksii, ja omalla perverssillä tavalla varsin hauska työ: saa pyöriä pitkin kyliä, käydä paikoissa missä ei yleensä tule käytyä mutta ennen kaikkea ne keskustelut asiakkaiden kanssa oli yleensä parasta.

Yksi matka on jäänyt erityisesti mieleen. Matkalla ei tapahtunut mitään erityistä, ei juteltu mistään poikkeavasta: matka oli kaikin puolin tavanomainen. Tilanne oli kuitenkin vähän erilainen, poikkeava, koin olevani osallinen suuressa ja tärkeässä tapahtumassa. Tunnelma oli lämmin ja sydämellinen.

Taisi olla jouluaaton aatto kun vehkeeseen pärähti tilaus: läheisessä osoitteessa on nyt autopula. Ei mennyt montakaan minuuttia niin olin sumplinut itseäni ja väyrys-mersuani erään kerrostalon eteen.

Kello oli kai jotain 21, 22 pintaan; talvi-ilta oli hiljainen. Maa oli lumesta valkoinen.

Olin jo odottanut muutaman minuutin. Ketään ei näkynyt, mitään ei kuulunut. Siihen aikaan ei saanut puhelinnumeroita tilaustietojen seassa joten ei ollut mahdollisuutta soittaa asiakkaalle että paikalla ollaan.

Kerkesin jo vähän kiroilla itsekseni: Hukkakeikkako tästä tulee?

Olin jo päättänyt odottaa vielä jokunen hetki kun samalla kerrostalon ulko-ovi lensi vauhdilla auki. Nuori mies tuli juosten auton luo, tempaisi vänkärin oven auki, huusi että odota vielä hetki, tullaan ihan just! Kaveri lähti samalla vimmalla takaisin sisään kerrostaloon.

Jo ihmettelin että mikähän juttu tämäkin on kun kaveri tulee taas ulos. Nyt ei olekaan yksin, hänellä on toinen henkilö mukanaan. Huomaan että on about samanikäinen naisihminen.

Nainen otti kovasti tukea miehestä. Mies auttoi sen minkä kykeni; miehellä oli riesanaan vähän reilumman kokoinen laukku.

Siinähän tulivat kovin hitaalla tahdilla kohti autoa; minä ulostauduin jeesaamaan laukun kanssa.

Käsitin heti että nainen oli siunatussa tilassa. Nyt oli hänen aika. Haikara oli käynyt koputtamassa ikkunaa.

Pariskunta pääsi pienen vääntäytymisen jälkeen kyytiin, ja määränpääksi määräytyi pääkaupungin eräs synnytyssairaala.

Kysyin ensi alkuun onko meillä kiire? Ei ollut kiire.

Kevyt pakkaslumi laskeutui eteemme kun matkamme taittui kohti sairaalaa. Kadut olivat yllättävän autioita vaikka joulun kynnyksellä oltiin. Monessa ikkunassa oli mitä erilaisimpia koristevaloja, ja jossakin oli illan viimeinen joulukuusien myyntimies laittamassa kojuaan kiinni yöksi.

Tuleva äiti oli aika hiljainen, mies siinä jutteli hiljaisella äänellä jotain, varmaan yritti rauhoittaa ja lohduttaa. Radiosta tuli jotain joulunajan musiikkia. Autossa oli lämmin ja hyvä olla. Yritin ajaa tavanomaistakin rauhallisemmin ja tasaisemmin.

Seurasimme mekin johtotähteä, menossa kokemaan elämän suurinta ihmettä.

Heille oli tulossa jouluvauva.

12.07.2017|Peter Kangas

yöllä kotiin

Olin ollut pikkujouluissa, tilasin taksin viemään minut kotiin. Matkalla juoksi metsäkauris taksin edestä ei onneksi osunut ja päästiin turvallisesti perille. Mutta kyllä säikäytti. ...

12.07.2017|Ari Nummi
Lue koko tarina

yöllä kotiin

Olin ollut pikkujouluissa, tilasin taksin viemään minut kotiin. Matkalla juoksi metsäkauris taksin edestä ei onneksi osunut ja päästiin turvallisesti perille. Mutta kyllä säikäytti.

12.07.2017|Ari Nummi

Kävelen loppumatkan

Katselen päivittäin usein, kuinka taksit ajaa suhauttavat oikopolkua Aleksis Kivenkadulta Teollisuuskadulle ja päinvastoin. Ajokiellon vuoksi kujalla ei ole nopeusrajoitusta, joten kovalla vauhdilla v...

12.07.2017|Taru Vilpas
Lue koko tarina

Kävelen loppumatkan

Katselen päivittäin usein, kuinka taksit ajaa suhauttavat oikopolkua Aleksis Kivenkadulta Teollisuuskadulle ja päinvastoin. Ajokiellon vuoksi kujalla ei ole nopeusrajoitusta, joten kovalla vauhdilla voi livahtaa pientä omantunnon pistoa karkuun.

Olin itse tulossa lentokentältä taksilla kotiin ja sanoin Teollisuuskadulla, että ajaa nyt siitä Traverssikujan kautta. Ei voi kun siinä on ajokielto. Pyysin sitten ajamaan kieltomerkille asti ja kävelin lopun 50 metriä.

Kyllähän minä ajokiellosta tiedän, kun sitä liikennettä aitiopaikalta katselen. Jännityksellä seurasin, minne suuntaan käyttämäni taksi lähtee tyhjänä ajamaan. Hatunnosto kuskille, kun ei tyhjänäkään jatkanut kielletyt reitille - tai sitten oli vaan sattumalta menossa takaisin Vantaalle.

Millainen on liikennemerkki, jossa on ajokielto, mutta sallittu tyhjälle takseille? Asiakas kyydissä on paremmin aikaa noudattaa laillisia reittejä. Ei taida ko liikennemerkkiä vielä olla, mutta naapureiden kanssa ollaan tarjottu suunnitteluapua kaupungin ja poliisin suuntaan. Kuvagalleriasta voitaisiin ehkä koota taidenäyttely rakennustyömaan aitaan.

12.07.2017|Taru Vilpas

asiakkaan kusetus

Olimme matkala pimeänä iltana ystäviemme luota, kotimatkalla näin auton perävalot kimaltamassa tien laidassa ja sanoin miehelleni että ompas paikkaan jäänyt auto. Jatkaessamme matkaa näin että sisko ...

23.06.2017|Maarit Jaatinen
Lue koko tarina

asiakkaan kusetus

Olimme matkala pimeänä iltana ystäviemme luota, kotimatkalla näin auton perävalot kimaltamassa tien laidassa ja sanoin miehelleni että ompas paikkaan jäänyt auto. Jatkaessamme matkaa näin että sisko tyttön se siinä kusetti asiakasta kirjaimellisesti, hänkun on taksiautoilija, jolle kaikki kyydit on tehtävä ja asiakasta autettava hommassa kuin hommassa.

23.06.2017|Maarit Jaatinen

Palvelu pelaa

Minulla on täällä maaseudulla ns. itse nimeämäni Hovi-taksi. Jos vain sattuu olemaan lähistöllä, niin tulee takuuvarmasti nopeasti. Yleensä myös kaupunkiin mennessäni kysyn, satutko olemaan aamuyöllä ...

19.06.2017|Anne Nyström
Lue koko tarina

Palvelu pelaa

Minulla on täällä maaseudulla ns. itse nimeämäni Hovi-taksi. Jos vain sattuu olemaan lähistöllä, niin tulee takuuvarmasti nopeasti. Yleensä myös kaupunkiin mennessäni kysyn, satutko olemaan aamuyöllä liikenteessä kaupungissa. Jos hän ei ole sama kuski, niin sama taksi kuitenkin. Viime talvena taksijono oli järkyttävän pitkä; toista korttelia. Ystäväni kanssa kun yleensä samalla taksilla menemme, tuli kuningasajatus; Hovi-taksi! Soitin ja kertoi olevansa lähettyvillä. Sanoin, että tässä meitä olisi kaksi kuskattavaksi. Tulkaa sitten viereiselle kadulle, eikä taksiasemalle, sanoi hän. Tällä soitolla ohitimme kymmenien jonon. Siksi, että minulla oli tämän yksityisen, laillisen taksin suoranumero. Kiitos, palvelu huippuluokkaa!!!

Eikä tässä vielä kaikki; menneinä vuosina tulin samaisella taksiyrittäjän kyydillä kotiin. Puolen tunnin päästä ovikello soi, juuri kun olin kotiutunut. En osannut pelätä oven avaamista aamuyöllä, koska ajattelin sen liittyvän taksiin. Taksikuski oli huomannut taksiin jääneet nahkahanskani ja tuli niitä palauttamaan. Jos tämä ei ole hyvää palvelua, mikä sitten? Sydämelliset halaukset teille! Jos luette, aivan varmaan tunnistatte itsenne ja tuntekaa ylpeyttä siitä, miten palvelette asiakkaita.

19.06.2017|Anne Nyström

Bussi 86

Mulla sattui aikanaan Länsisatamassa 90-luvulla humalainen, joka halusi tietää mistä lähtee bussi 86 (saatan muistaa numeron väärin), ensimmäisenä jonossa ollut sanoi, että sitten pitää mennä Herttoni...

14.06.2017|Seppo Kiuru
Lue koko tarina

Bussi 86

Mulla sattui aikanaan Länsisatamassa 90-luvulla humalainen, joka halusi tietää mistä lähtee bussi 86 (saatan muistaa numeron väärin), ensimmäisenä jonossa ollut sanoi, että sitten pitää mennä Herttoniemeen. Kaveri kysyi, eikö pääseekö sillä Mustamäen torille?

14.06.2017|Seppo Kiuru

Saako paljon naisia?

..oli takapenkillä istuvan nuoren miehen kysymys.Vieressä istui tyttöystävä ja tämän velipoika toisella puolella, joka taas tiedusteli miten kovaa mersulla pääsee?Pidätkö työstäsi? Kysyi tyttö vieress...

14.06.2017|Kimmo Marttinen
Lue koko tarina

Saako paljon naisia?

..oli takapenkillä istuvan nuoren miehen kysymys.Vieressä istui tyttöystävä ja tämän velipoika toisella puolella, joka taas tiedusteli miten kovaa mersulla pääsee?Pidätkö työstäsi? Kysyi tyttö vieressäni..kerroin kuinka käymme asiointimatkoilla,kioskeilla,lääkärissä,kauppakeskuksissa,siitä kuinka juuri nyt on oikea aika valita langat lastenlasten villasukkiin.Kuinka saan kuulla miten se Misse-kissa on viisas ja mistä lähikaupasta sitä Tauno vainaan kanssa aina porsaanlapaa ostettiin...ja kun ostokset on avustettu sisälle ja kahvit juotu,luon vielä yleissilmäyksen että kaikki on hyvin ja joskus saatan kysäistä pitäisikö kotisairaanhoidosta tulla käymään?..Saavuimme perille,ennenkuin poika takapenkillä sai edes lausetta alkamaan,kivahti tyttö vieressäni,nyt Jake suu kiinni,maksunyhteydessä vaihtorahoja palauttaessani laski tämä tyttö kätensä käteni päälle ja kiitti sanoen...ihana kuulla että jotkut vielä välittävät.Jake minua suretti...taisi miehenalku nukkua loppuyön sohvalla...

14.06.2017|Kimmo Marttinen

Jotain jäi nouto osoitteeseen.

Oli arkipäivä ja ajankohta jotakuinkin puolenpäivän jälkeen. Olin saapunut Pohjois-Haagan tolpalle siihen stogeaseman viereen. Keikkapiippari pärähti ja tuijotin ajopäätettä. Siihen aikaan oli ne iso...

14.06.2017|Ari Laitanen
Lue koko tarina

Jotain jäi nouto osoitteeseen.

Oli arkipäivä ja ajankohta jotakuinkin puolenpäivän jälkeen. Olin saapunut Pohjois-Haagan tolpalle siihen stogeaseman viereen. Keikkapiippari pärähti ja tuijotin ajopäätettä. Siihen aikaan oli ne isot matolaatikot käytössä. Se oli metka järjestelmä kun sillä pystyi kalastamaan rantaa kauempaa :-)...no, käivärä tietää mitä tarkoitan :-). No, sitten asiaa. Eli tuijotin ajopäätettä ja sain osoitteen verkkokalvoille.
Nouto osoite ei ollut kaukana. Siinä sata metriä ja oltiin palvelutalon pääoven edessä. Siinä odottelin ja mittarikin raksutti kultaa :-) Lasioven takana näkyikin jo liikettä. Palvelutalon työntekijä talutti söpöä mummelia kohti autoa. Hyppäsin työvälineestäni ulos ja tarjosin asiakkaalle apua. Rouva saatiin autoon istutettua ja vielä turvavyö, kliks, ja näin oltiin valmiita matkaan.
Tiedustelin suuntaa ja osoitetta minne ollaan menossa. Ja eikun matkaan. Köröteltiin sujuvasti rouvan kanssa varmaan 5-10 minuuttia kun meikän puhelin soi. Toisessa päässä oli tämän palvelutalon työntekijä-hoitaja, joka sanoi "nyt kyllä teidän pitää kääntyä takaisin, koska tältä rouvalta" joka istuu tyytyväisenä takapenkillä "on jäänyt jotakin palvelutaloon"
Minä siihen, että asia pihvi tullaan takaisin.
Päästiin takaisin palvelutalon pääovelle, jossa hoitaja tulee kantaen pientä läpinäkyvää muovipussia kädessään autolle. "Hyvä, että tulitte takaisin, koska rouvalta oli jäänyt nämä"?? Sanoi hoitaja. Minä otin pussin vastaan ja hokasin....tekohampaat???!!! Sanoin, ai nämä oli jäänyt rouvalta, ok, kiitos. Ojensin muovipussin missä oli rouvan täydellinen purukalusto niin valkoisena, että, sinne takapenkin suuntaan rouvan käsiin.
Rouva kiitti,otti hampaat, asetti ne suuhunsa, ja hymyili niin leveästi. Autossa oli hiljaista ja kaikki oli tyytyväisiä. Moikkasin hoitajaa, nostin kytkintä ja ohjasin auton takaisin siihen suuntaan mistä tultiin, eli kohti, nyt niin tyytyväisen rouvan osoitetta.

Turvallista matkaa!

14.06.2017|Ari Laitanen

enkeli

junat eivät kulkeneet. linja-autoasema oli 2 km päässä, ja seuraava bussi lähtisi 10 min päästä. Asemalla oli naiskuski jolla oli jo asiakas. Armeliaassti hän otti minutkin kyytiin. Lähetin hänel...

12.06.2017|mk
Lue koko tarina

enkeli

junat eivät kulkeneet. linja-autoasema oli 2 km päässä, ja seuraava bussi lähtisi 10 min päästä. Asemalla oli naiskuski jolla oli jo asiakas.
Armeliaassti hän otti minutkin kyytiin.

Lähetin hänelle kiitokseksi lähijunalipun

t maisa

12.06.2017|mk

Maailman rikkain nainen

Tapahtui 70-luvun lopulla silloin, kun Christina Onassis oli hetken naimisissa venäläisen miehen kanssa. Olin veivaamassa lentoasemalla ja onnistuin saamaan kyytiin tumman kauniin naisen, joka oli...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Maailman rikkain nainen

Tapahtui 70-luvun lopulla silloin, kun Christina Onassis oli hetken naimisissa venäläisen miehen kanssa.

Olin veivaamassa lentoasemalla ja onnistuin saamaan kyytiin tumman kauniin naisen, joka oli selvästi hermostuneen ja jännittyneen oloinen. Osoitteeksi hän sanoi hotellin Munkkiniemessä.

Juttuhaluja ei tuntunut olevan, mielessäni mietin, että asiakas on tutun näköinen, mutta en tunnistanut.

Hotellilla asiakas maksoi kuoresta ottamillaan markoilla. Ja jäi velkaa kolme markkaa yhdeksän kymmentä penniä. Nainen hätääntyi ja oli pahoillaan, koska hänelle oli annettu ko. summa ja sen olisi pitänyt riittää.

Koska puuttuva summa oli pienehkö, totesin, että antaa olla. Silloin asiakas hymyili viehkeästi ja poistui hotelliin.

Saman päivän iltiksestä luin ja näin kuvan Onassiksesta. Tunnistin hänet heti asiakkaakseni, joka jäi velkaa – maailman siihen aikaan rikkain nainen.

Pitäisikö lähettää hänen perikunnalleen lasku korkojen kanssa?

08.06.2017|

Mummin lämmin käsi

Aivan tavallinen tilaus pärähti yöllä Peijaksesta. Vakio ja vakio, kuka sen määrittele ja tietää? Paikalla oli vanhahkolta vaikuttava mummeli ja mummon lämmintä kättä pitelevä nuori neidontyllerö. Asi...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Mummin lämmin käsi

Aivan tavallinen tilaus pärähti yöllä Peijaksesta. Vakio ja vakio, kuka sen määrittele ja tietää? Paikalla oli vanhahkolta vaikuttava mummeli ja mummon lämmintä kättä pitelevä nuori neidontyllerö. Asiakas ei ollut vielä mummoiässä. Kasvot olivat vuosien saatossa hieman kulahtaneet, ehkäpä liian paljon elämän kovia kolhuja saaneet ja samalla uurtaneet kasvoille syvät juonteet.

- Lohjalle meillä olisi tarkoitus mennä, mutta ensin mentäisiin Hakunilaan. Haen sieltä hieman leluja. Jos kuljettajalle sopii?
- Kyllä se sopii. Kaikin mokomin.

Mummo jutteli hetken pikkuneidin kanssa.

- Mummi, mennäänkö me ensin minun kotiin?
- Mennään, mennään, lelut pitää hakea ensin…sellainen tapaus taas…tää on tyttärentytär.

Lähes vastaavia tilanteita kokeneena, kuljettaja arvaili itse mielessään, mistä on kyse? Mummo on joutunut lastenhoitajaksi.

Matka jatkui kohti Hakunilaa. Nuori neiti esitteli kaikki laululahjansa kuljettajalle. "Äänessäsi on niin vieno, tai melko vahvakin lupaus Idols-kisaan", kannusti kuljettaja. Mummon noutaman lelukassin jälkeen matka jatkui kehäkolmosen kautta Lohjalle. Pikkuneiti alkoi ärhennellä jo alkumatkasta. Paha mieli purki ulos puuskittaista itkua.

- Missä on mun äiti?
- Äiti jäi sinne lepäämään…hoidettavaksi, lepäämään. Äiti on vähän kipeä ja tarvitsee lepoa, tyynnytteli mummo.
- Miksi äiti jäi sinne?
- Äiti on vähän pipi, sairas.

Neitokainen nukahti ennen Tuupakkaa. Mummon suuri suru tihkui ulos tiheänä.

- Poliisit soittivat alkuiltapäivästä. Tyttäreni oli piikittänyt itsensä huoltoaseman vessassa lähes tiedottomaksi. Lähdin heti Lohjalta taksilla paikan päälle, koska poliisien rekisterien mukaan minä olen kulemma nykytilanteessa se tyttäreni lähin omainen.

Ajoin sen jälkeen huoltoasemalta taksilla Pasilaan poliisitalolle, ja sieltä taksilla lapsenlapsen päiväkotiin Hakunilaan. Sieltä taas taksilla Peijakseen. Nyt olen menossa lapsenlapsen ja sinun kanssa kotiin Lohjalle.
- Huumeet?
- Huumeet. Lapsenlapsen isä lähti vähän aikaa sitten istumaan ja tyttäreni, jos selviää, lähtee samaa polkua telkien taakse. En enää tiedä mitä teen?

Kuljettajan oli vaikea olla hiljaa, vaikka mieli teki kipeästi tukea, edes sanallisesti. Jotain loh-dutusta, lämmintä täytyy kuitenkin yrittää. Koskaan ei saa jättää asiakasta yksin.

- Onkos…tätä…jo...kauankin jatkunut? Jos vain suinkin...
- Tyttäreni osalta nyt ehkä jo yli kymmenen vuotta. Huorahan se on. Kai viisi aborttia. Lapsenlapsen kohdalla ne roistot halusivat saada yhteisen kullanmurulapsen.

Kuski parkkeerasi valkotiilisen kerrostalon pihaan.

- En minä olisi tätäkään reissua kaivannut. Minun eläke on vajaat tuhatkaksisataa ja sisällä on aivohalvauksesta toivottavasti toipuva minun oma ukko, eläkeläinen. Täydellisesti liikunta- ja puhekyvytön rakas aviomies. Kuljettajalle jälleen iso kiitos. Te olette aivan ihania ihmisiä.

08.06.2017|

Perinteet ennen kaikkea

Joitain vuosia sitten ajoin tilataksia. Tuli kyytitarjous Järvenpäästä Nastolaan Rautalanka-festareille. Kuittasin ja menin lähtöosoitteeseen. Siellä odottikin 7 saman musiikkimaun omaavaa veijari...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Perinteet ennen kaikkea

Joitain vuosia sitten ajoin tilataksia. Tuli kyytitarjous Järvenpäästä Nastolaan Rautalanka-festareille. Kuittasin ja menin lähtöosoitteeseen.

Siellä odottikin 7 saman musiikkimaun omaavaa veijaria. Teimme matkasta sopparihinnan, johon sisältyi se, että kuljettaja on mukana myös festareilla ja hän saa kahvia ja syötävää niin paljon kuin tahtoo. Oli oikein hauskat neljä tuntia!

Tämän lisäksi ystävystyimme ja perinne on jatkunut siitä lähtien, vaikkakin olen ollut joinain kertoina myös itse matkustajan paikalla. Hyvä palvelu poiki siis enemmän kuin yhden keikan!

08.06.2017|

Pohjalta on yksi suunta

Kaunis sunnuntainen kesäaamu Koivukylän tolpalla. Kollegat vetelivät vielä tosi-laiskanhirsiä pehmoisissa kotikoloissaan. Yksin oot sinä ihminen. Ei suinkaan. Läheisestä pöheiköstä nousi esiin ens...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Pohjalta on yksi suunta

Kaunis sunnuntainen kesäaamu Koivukylän tolpalla. Kollegat vetelivät vielä tosi-laiskanhirsiä pehmoisissa kotikoloissaan. Yksin oot sinä ihminen.

Ei suinkaan. Läheisestä pöheiköstä nousi esiin ensin putkikassi, sitten kädet, pää ja lopulta koko kroppa. Askel ei luonnollisesti ollut aikaisesta aamusta johtuen kaikkein vakaampia, kun potentiaalinen, satavarmasti maksava asiakas lopulta vääntäytyi tuskissaan kuskien käytössä olevalle vapaalle tolppapenkille. Mies ja kassi istahtivat alas. Kuljettaja avasi ikkunan.

- Nyt on elämä lopullisesti solmussa ja niin helvetin pääsemättömässä tupessa. Espooseen, kotiin pitäisi päästä. Ei, ei ole rahaa, eikä minulla muutenkaan taida olla kovin paljon asiaa sinnepäin.
- Mikä se nyt miestä niin ahdistaa?
- En vaan uskalla mennä kotiin. Kun ei ole rahaa niin kopeekkaakaan.

Hemmo kaiveli hartaasti kassiaan todeten vielä kerran Herra Sipin iskeneen koko raivollaan ja puhurillaan tyhjään lämiskään. Onneksi kassista löytyi suurikokoinen ja käyttöä vaille valmis pistooli.

- Paras ampua tässä. Nyt ja heti. Loppuuhan tämä vitutus.

Hieman hätkähdytti, kumman päähän Herra Hermanni on oikeasti luotia lähettämässä?
Äherrys ja puherrus jatkui, joten kuskilla oli hetki hyvää aikaa paneutua hieman ahtaaseen
tilanteeseen ja sen mahdolliseen jälkihoitoon.

- Älä hyvä ystävä nyt vaan ala itseäsi siihen teloittamaan. Kaupunki on juuri pessyt ja puhdistanut penkit viikonlopuksi. Taukopenkki rähmääntyy aivan suotta. Likaantuu roiskeista ja sinun verestä. Ajattelepa sitä. Kaupunki pesee aivan suotta penkit pulunkakoista ja muusta töhnästä, ja sinä alat ne heti töhrimään.
- Täh? Minä losautan nyt aivoni ulos. Se on sitten sitä myöten siluvei. Tässä jaksa. Enää.

Tilanne uhkasi luisua itsenä päättämisen puolelle, joten jotain kuljettajan täytyi yrittää keksiä ja nopeasti. Puhuminen. Se on parasta terapiaa. Kuljettaja päätti yrittää.

- Onkos siellä kotona joku?...
- On. Avovaimoke. Nyt jo…ilmeisesti…entinen. Vituttaa sillee ankarasti. Minä en jaksa…enää.
- Jos vain pelkästään vituttaa, silloinhan meillä ei ole mitään hätää. Soitetaan hänelle. Minä voin soittaa hänelle, jos suinkin haluat ja annat soittoluvan.
- Minä en uskalla. En perkele. Hei, voisit sä tosiaan soittaa?

Kuljettaja näppäili synkkyydessä vaeltavan asiakkaan antaman numeron.

- Tämä on Vantaan taksista, terve. Täällä on eräs herra, joka kaipailee tilapäisessä…
- Tuo vaan Jarmo tänne, minä maksan. Kauanko teillä menee? Tulen ulos, kun on noin kaunis ilmakin.

Kuljettaja kertoi uutisen syvässä henkisessä kiputilassa piehtaroivalle Jarmolle. Jarmo sujautti pistoolin kassiinsa, tillotellen samalla kuljettajaa silmiin könytessään etupenkille. Itkuinen ääni lähetteli ulos jotain kiitoksen tapaista.

Hytissä alkoi synkeähkö kertomus, jonka keskeytti vain muutama hiljainen hetki ja tosi miehekäs itkuntyrskähdys.

- Asumme vielä yhdessä. Viikolla, olikohan se tiistai, kun kävimme yhdessä pankissa nostamassa viisituhatta euroa huonekalujen hankintaan. Yhteisesti sovittu sopimus oli mennä lauantaina jonnekin Iskuun tai Askoon. Keskiviikkoiltana lähdin viemään sitä kuuluisaa roskapussia ulos. Nyt olen tässä. Ja saakeli, viisituhatta on mennyt ja samalla minun elämä. Jotenkin se siinä lähipubissa vaan lehahti taivas auki. Minulla on tämä pieni hätävarakassi aina auton takakontissa. Pistooli.

- En vaan tajua. Sohvarahat on nyt juotu ja ehkä vieraisiinkin tärvelty. Suurin osa rahoistani on ilmeisesti ryöstetty. Mä haluan kuolla juuri nyt.
- Mukavaa kuulla, että toisillakin joskus saattaa ote livetä liukkaasta kauhanvarresta.
- Äläs nyt leiki, en minä sinua ammu. Olet ollut tosi reilu, kun uskalsit soittaa. Rahaa ei ole, ei itsetuntoa, ei saatana, ei yhtään mitään.
- Onkos sinulla aikaisemmin revennyt askel ojan puolelle?
- Kerran. Silloin oli kyseessä omat rahat. En uskalla mennä kotiin. Pelottaa niin hemmetisti. Kotonakaan…ketään…
- Paitsi rakastava osapuoli?
- Tiedätkös? Hänellä on musta vyö judossa, joten saatan saada kotona pikkuisen ilmavaa ovi-ikkuna-eteinen-kyytiä. Surkimus kun olen. Miksi minusta ei ole miestä päättämään tätä pikimustalla vuorattua taivallusta.
- Malta vielä. Kohta ollaan perillä.

Annetussa osoitteessa oli vastaanottomassa oikea sadun prinsessa. Hän kiitteli, maksoi, kiitteli ottaen useamman yön kulkijan hellään syleilyynsä, nappasi oikein lämpimästi kaulasta kiinni. Kotouttamistilanteen herkkää lämpöä seuranneena, oli hetken vaarallisen lähellä, etteikö lähes kaiken tumman nähneen kuljettajan poskelle olisi herahtanut jotain pientä, lämmintä ja kosteaa. Tilanne oli kaikille osapuolille niin kaunis ja mieltä herkistävä.

08.06.2017|

Pullat uunissa

Taksinkuljettajan ammatissa syntyy toisinaan erikoisia perinteitä. Eräs asiakkaani oli iäkkäämpi rouvashenkilö, jota olin kuljettanut pidempäänkin ja olimme tänä aikana jo käytännössä ystävystyneet. M...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Pullat uunissa

Taksinkuljettajan ammatissa syntyy toisinaan erikoisia perinteitä. Eräs asiakkaani oli iäkkäämpi rouvashenkilö, jota olin kuljettanut pidempäänkin ja olimme tänä aikana jo käytännössä ystävystyneet. Minulla on ollut tapana leipoa tyttärieni kanssa ja eräällä kerralla päätinkin sitten viedä muutamia leivonnaisia myös tälle aivan ihanalle asiakkaalleni piristykseksi. No pettymys oli suuri, kun kävi ilmi, että hänellä onkin keliakia. Leivokset jäivät syömättä. Tästä lähtien leipomuksemme ovat olleet gluteenittomia.

08.06.2017|

Käänteinen juoksutaksi

Kyyti tuli Korpilammelta Espoosta. Kolme herraa kyytiin noin klo 03. Yksi oli niin humalassa, että hänet talutettiin autoon ja hän nukahtikin heti. Illan isäntä vietiin Pakilaan ja hän pyysi kuskaamaa...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Käänteinen juoksutaksi

Kyyti tuli Korpilammelta Espoosta. Kolme herraa kyytiin noin klo 03. Yksi oli niin humalassa, että hänet talutettiin autoon ja hän nukahtikin heti. Illan isäntä vietiin Pakilaan ja hän pyysi kuskaamaan viimeisen kaverin Korsoon ja antoi rahaa. ”Anna loppurahat ja kuitti viimeiselle kaverille.” Perillä Korsossa kaveri nukkuu edelleen ja aloin herättelemään. Herätessä mies meni paniikkiin, avasi oven ja juoksi karkuun. Minä heiluttelin sitä minulle jätettyä viisisatasta, mutta hänellä vauhti vain kiihtyi ja mies katosi näkyvistä. Mittarissa minulla oli vain 230 markkaa, mutta koska en saanut kaveria enää kiinni, niin jäi aika suuri tippi. Tämä oli sellainen käänteinen juoksutaksi.

08.06.2017|

Hands free!

Kauniaisissa lähti aamulla auto. Oli jonkin verran ruuhkaa ja olin hieman myöhässä. Avasin oven ja huomasin, että asiakas huutaa. Pyytelin kovasti anteeksi ja pahoittelin myöhästymistä. Asiakas huutaa...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Hands free!

Kauniaisissa lähti aamulla auto. Oli jonkin verran ruuhkaa ja olin hieman myöhässä. Avasin oven ja huomasin, että asiakas huutaa. Pyytelin kovasti anteeksi ja pahoittelin myöhästymistä. Asiakas huutaa edelleen ja huutaa vain ja siinä vaiheessa vasta hoksasin, että miehellä on hands free, jossa huutaa alaiselleen. Hands free oli juuri vasta tullut markkinoille ja oli vielä vähän tuntemattomampi vekotin. Huuto jatkui koko matkan lentoasemalle asti, ties mitä siellä oli sitten tapahtunut.

08.06.2017|

Putkikassi ja 3 300 markkaa

Hakunilassa arkiaamuna klo 10 tolpalla käveli vastaan vähän epäsiisti kaveri putkikassin kanssa. Kysyi, lähtisinkö vähän pidemmälle? Tokaisin jopa hieman happamasti, että enpä taida lähteä. ”Rautatiea...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Putkikassi ja 3 300 markkaa

Hakunilassa arkiaamuna klo 10 tolpalla käveli vastaan vähän epäsiisti kaveri putkikassin kanssa. Kysyi, lähtisinkö vähän pidemmälle? Tokaisin jopa hieman happamasti, että enpä taida lähteä. ”Rautatieasemalle? ”, kysyi kaveri varovaisesti. ”No joo…”, tokaisin vähän kuivasti. Matkalla kysyin, onko hän nyt tosissaan lähdössä pidemmälle… ”No joo…Ouluun.” ”No, jos on rahaa, niin lähdetään!”, sanoin ja niin me lähdimme matkaan. Mies ei puhunut matkalla sanaakaan. Seitsemän tuntia ja kaksi kertaa pysähdyttiin. Perillä mittari näytti 3 300 markkaa. Mies nosti rahat automaatista ja poistui sanomatta sanaakaan. Minä ajelin takaisin pääkaupunkiseudulle ja mietin, että taisi olla peräkammarin poika ajautunut pahoille teille…

08.06.2017|

Herttainen mummo

Oli muistaakseni sunnuntai-iltapäivä alkuvuodesta, lunta oli vielä jonkin verran maassa. Data heitti tilauksen Simonkylään, Vanamonkujalle. Siellä on hieman hankalat pihat, kun lunta on maassa. Asiaka...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Herttainen mummo

Oli muistaakseni sunnuntai-iltapäivä alkuvuodesta, lunta oli vielä jonkin verran maassa. Data heitti tilauksen Simonkylään, Vanamonkujalle. Siellä on hieman hankalat pihat, kun lunta on maassa. Asiakas, rollaattorin avulla kulkeva vanha rouva, oli tullut osittain autoa vastaan, vaikka härveli ei meinannut lumessa liikkua lainkaan. Kun asiasta mainitsin, niin vastaus oli, te olette töissä, ja teillä on kiireenne, minulla ei sen sijaan ole muuta kuin aikaa. Kiittelin häntä ystävällisyydestä, ja mainitsin, että ei teidän kuitenkaan tarvitse oman terveytenne uhalla vastaan tulla, kyllä me sitten haemme teidät jalan, jos ei autolla pääse. Hän sanoi, että kyllä hän tietää, ja että niin on joskus käynytkin, kun lunta oli niin paljon, ettei autolla päässyt pihaan asti, eikä hän omin voimin rollaattorilla sieltä pois. Hän myös vuolaasti kiitteli paikallisia kuskeja ystävällisyydestä, ja sanoi yrittävänsä omalta osaltaan auttaa, silloin kun voi – siksi siis tuo vastaantulo lumisesta pihasta huolimatta.

Kyyti oli Peijakseen, oli kuulemma rytmihäiriöitä, ja piti mennä laitattamaan ”pumppu taas ruotuun”. Näin kuulemma käy aina silloin tällöin, ja yleensä siitä seuraa ambulanssikeikka, mutta nyt hän päätti mennä ajoissa, niin ei tarvitse ”piipaan kyydillä” aina mennä. Oli kuulemma leskenä elellyt viimeiset 5–6 vuotta, ja lapsetkin olivat ulkomailla töissä. Yksinäisyys joskus vaivaa, mutta onneksi oli yksi saman ikäinen rappunaapuri Emmerdale – niistä sarjan henkilöistä on tullut jo ihan tuttuja, hän naurahti. Kovin oli muutenkin puhelias tämä aikaansa seuraava herttainen leskirouva, eikä vaikuttanut ollenkaan siltä, että olisi katkera mistään. Päinvastoin. Osasi aidosti iloita siitä, että oli vielä hengissä, ja näkisi varmaan vielä monta jaksoa Emmerdalea.

Maksun hetkellä rouva kaivoi pankkikortin ja sanoi, että kaupungilta sanottiin, ettei sairaalaan saa mennä KK-kortilla, mutta hän kuitenkin tilaa taksin aina siitä samasta numerosta. Kela-taksia ei kuulemma näin lyhyen keikan takia viitsi tilata, joten pitää maksaa ihan itse. Eihän tähän kuljettajana voinut mitään sanoa, säännöt on sääntöjä, mutta vähän kyllä harmitti rouvan puolesta, kun joutui omistaan maksamaan ajatellessaan kaupungin ja Kelan parasta…

Tällaisten kyytien jälkeen sitä aina miettii, että aika pieniä ne omat murheet ovat, ja voisipa olla yhtä positiivinen vielä 30 vuoden päästä – jos/kun saavuttaa tämänkertaisen kyyditettävän kunnioitettavan iän – 83 vuotta kesällä…

08.06.2017|

Suupaltti

Joitain vuosia sitten istuin sunnuntaina aamupäivällä tolpalla 228 odottelemassa kyytiä. Sitten sain tilauksen Laajalahdesta ja läksin noutamaan asiakasta. Saavuin osoitteeseen ja huomasin vanhemm...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Suupaltti

Joitain vuosia sitten istuin sunnuntaina aamupäivällä tolpalla 228 odottelemassa kyytiä. Sitten sain tilauksen Laajalahdesta ja läksin noutamaan asiakasta.

Saavuin osoitteeseen ja huomasin vanhemman rouvan astelevan autoani kohden. Ihmettelin hiukan, kun minusta näytti siltä, että hän puhelee itsekseen.

Nousin autosta auttaakseni hänet sisälle ja huomasin, että hän todellakin puheli kaiken aikaan selittäen jotakin juttua? Hän sai kuitenkin sanottua olevansa matkalla Käpylään Karjalatalolle. Tiesin paikan ja lähdin ajamaan kohti osoitetta.

Rouvan suu kävi koko ajan ja juttua tuli kuin konekiväärin piipusta. Matka kesti vajaat puolituntia ja sinä aikana hän kerkesi kertoa evakkomatkastaan, tekemään sukuselvityksensä sekä avattua sairaskertomuksensa.

Perille päästyämme hän vielä totesi, kuinka häntä harmittaa osallistua tuohon tapaamiseen, koska paikalla on vain karjalaisia. Rouva tokaisi: eihän siellä saa suunvuoroa!

08.06.2017|

Vikkelä mummo shoppaa!

Myöhään perjantai-iltapäivänä istuskelin tolpalla asiakasta odotellen. Ulavitkutin kilahtikin lupaavasti ja kuittasin kk-kyydin läheisestä palvelutalosta. Hurautin pääovelle, loikkasin autosta ja valm...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Vikkelä mummo shoppaa!

Myöhään perjantai-iltapäivänä istuskelin tolpalla asiakasta odotellen. Ulavitkutin kilahtikin lupaavasti ja kuittasin kk-kyydin läheisestä palvelutalosta. Hurautin pääovelle, loikkasin autosta ja valmistauduin avustamaan asiakasta. Vanhempi rouva lykki rollaattoriaan hitaasti mutta varmasti auton suuntaan. Avustin rouvan etupenkille ja viikkasin rollaattorin takakonttiin.

”Pitäisi päästä ostoksille. Olisiko kuljettajalla aikaa lähteä avustamaan, jos mentäisiin vaikka Jumboon?”, kysyi asiakas vanhan naisen narisevalla äänellään?
”No, mikäs siinä, mennään vaan shoppailemaan”, vastasin minä asiakaspalveluhenkisesti.

Niin me sitten suuntasimme ostosparatiisia kohden ja pieneen päähäni ei silloin juolahtanut ajatella sen hetkistä viikonpäivää tai kellonaikaa.

Jätin huonojalkaisen asiakkaani etuovelle odottelemaan ja siirsin auton taksitolpan häntäpäähän parkkiin. Kipitin hakemaan ostoskärryt ja siirryimme kauppakeskuksen sisäpuolelle. Muistutin asiakasta, ettei kaupunkikorttimatkoissa sitten sallita kovin pitkää odotusta, joten meidän pitäisi pitää kiirettä. Rouva tuumasi, ettei hätää, hän kyllä suoriutuu vikkelästi.

Asiakas lähti rollaattorinsa kanssa liikkeelle ja minä seurasin ostoskärryjen kera perässä. Puolet pääkaupunkiseudun väestöstä oli myös liikekannalla jälkikasvustonsa kera. Väistelin parhaani mukaan polvenkorkuisia termiittejä ja kun seuraavan kerran nostin katseeni, niin asiakkaani oli kadonnut. Kaukana edessäpäin keikkui punaiseen myssyyn verhoutunut pää ja jyräsin puskutraktorin lailla saavuttaakseni asiakkaani. Mummo löytyi, kaikki hyvin.

Käytävien risteyskohdassa jäin uuden lapsilauman jalkoihin ja taas oli mummo kateissa. Tällä kertaa bongasin punaisen myssyn liukuportaista matkalla alakertaan. Säntäsin kärryjen kanssa perään ja pidin katseeni tiukasti punaisessa myssyssä. Alatasolla huomasin seuranneeni väärää punaista myssyä. Missä helkkarissa oli oikea mummo?

Pyörin hetken aikaa liukuportaiden alapäässä ja etsiskelin katseellani asiakastani. Vihdoin näin asiakkaani liikkuvan huonojalkaiseksi mummoksi todella reipasta tahtia kaupan kassojen toisella puolella. Yritin sitten puskea vastavirtaan kassajonon läpi myymälän puolelle. Onnistuin ja läksin hölkkäämään mummelin katoamissuuntaan.

Löysin oikean mummon tutkailemasta vihannestiskiä. Mummo kysäisi, että ”löysinkö jotain mukavaa ostettavaa vai mitä olin jäänyt katsomaan?” Yritin selittää isoista ihmismääristä jotain, johon asiakas totesi ”ei ihmisistä tarvitse välittää, liikkuu vaan reippaasti eteenpäin, niin kyllä ne väistävät”.

Kasasimme kärryihin vihanneksia ja hedelmiä ja suuntasimme kassalle. Pidin tiukan kontaktin asiakkaaseen, etten enää kadottaisi häntä. Rouvan tekniikka ihmismassan läpi luovimisessa oli todella pätevä. Muutaman kerran olin varma törmäyksestä, mutta joka kerran vastapuoli ehti hypätä edestä pois. Vauhdissakaan ei ollut moittimista, me todella suoriuduimme aikarajojen puitteissa kauppakeskuksesta ulos. Asiakas kyllä totesi, että nyt hoitui hitaasti tämä reissu, kun joutui minua odottelemaan…

08.06.2017|

Väärä kaupunki, väärä maa

Länsisatamasta hyvässä laitamyötäisessä oleva nuori mies kampeaa taksin kyytiin. Sankari sai vaivoin sanottua määränpäänsä: Asiakas: ”Mennään siihen suomalaisten rakentamaan hotelliin, siinä satama...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Väärä kaupunki, väärä maa

Länsisatamasta hyvässä laitamyötäisessä oleva nuori mies kampeaa taksin kyytiin. Sankari sai vaivoin sanottua määränpäänsä:

Asiakas: ”Mennään siihen suomalaisten rakentamaan hotelliin, siinä sataman ulkopuolella. Kylsä tiiät...”
Kuljettaja: ”Mikähän niistä hotelleista mahtaa olla kyseessä?”
A: ”No se iso hotelli, kylsä tiiät...”
K: '”... Ai Viru-hotelli vai?”
A: ”Just se! Kylhä sä tiesit!”
K: ”Niin siis me olemme nyt Helsingissä...”
A: ”...Prkl... Mikä päivä tänään on?”

08.06.2017|

Aivan liian pitkä matka

Olin Läkkitorin tolpalla Leppävaarassa kesäisenä sunnuntaiaamuna klo 7 aikoihin. Kuulin, että juna saapui ja pian näinkin miehen saapuvan taksiini. A: ”Mä menen xx-osoitteeseen.” K: ”Asia selvä” ...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Aivan liian pitkä matka

Olin Läkkitorin tolpalla Leppävaarassa kesäisenä sunnuntaiaamuna klo 7 aikoihin. Kuulin, että juna saapui ja pian näinkin miehen saapuvan taksiini.

A: ”Mä menen xx-osoitteeseen.”
K: ”Asia selvä”
A: ”On muuten hirveen pitkä matka Järvenpäästä tänne Espooseen. Mä olen Puistobluesista tulossa”
K: ”Joo onhan se pitkä matka... Ootas! Eiks Puistoblues ollut viikko sitten? Mä kävin siellä kans.”
A: ”Oli oli! Mähän sanoin, että sieltä on pitkä matka kotiin!”

Hetken hiljaisuus ja puhe jatkuu:
A: ”Kyllä nyt on mamma vihainen, kun mä olen viikon tehny matkaa kotiin...”

08.06.2017|

Yön parantaja

Viikonloppuyö. Pari vuotta sitten, kun vielä oli kiirettä, otin käsipystyn Mäkelänkadulta. Pariskunta istuutui autoon, toinen puolisko oli vihainen ja toinen satuttanut itsensä, koska joku oli tönäiss...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Yön parantaja

Viikonloppuyö. Pari vuotta sitten, kun vielä oli kiirettä, otin käsipystyn Mäkelänkadulta. Pariskunta istuutui autoon, toinen puolisko oli vihainen ja toinen satuttanut itsensä, koska joku oli tönäissyt nurin. Joku ei hyväksynyt heitä sellaisina kuin olivat, toisiinsa rakastuneina. Koska olivat samaa sukupuolta.

Vihaisempi puolisko yritti saada minut sanomaan, että onhan tää paskaduuni. Ei onnistunut, kerroin että pidän tästä. Kiukkusi aikansa, toinen tyynnytteli. Vähitellen puhe siirtyi lasten saamisesta aina maailman parantamiseen. Matka sujui lopulta rupatellen, jopa hiukan hymyillen perille. Siellä maksoivat matkan kortilla. Korttia takaisin antaessani kiukkuisempi miehistä tarttui käteeni molemmilla käsillä ja puristi. Kaivoi taskustaan kourallisen kolikoita... ”Kiitos!”

08.06.2017|

Läheltä on joskus pitkä matka

Tulin yövuorolaisena kello 23 maissa kotiin Vantaalle pitämään vähän taukoa. Keskellä kotikadun pätkäämme seisoo rollaattorin kanssa vanha mies ja vieressä joku lähitalon nuorempi mies. Menin kysel...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Läheltä on joskus pitkä matka

Tulin yövuorolaisena kello 23 maissa kotiin Vantaalle pitämään vähän taukoa.

Keskellä kotikadun pätkäämme seisoo rollaattorin kanssa vanha mies ja vieressä joku lähitalon nuorempi mies. Menin kyselemään, tarviiko auttaa?

Juu oli vanha mies käyttänyt 2 tuntia aivan lähellä olevasta pikkukaupasta kotiin palaamiseen, vielä oli noin 100 m matkaa jäljellä. Ei kuulemma jalat oikein toimineet ja kylmäkin rupesi tulemaan.

No minä hain kadulle parkkeeraamani invataksin, kipattiin vaari hissillä kyytiin ja vietiin kotirappuun. Sieltä avulias naapuri saatteli papan sisälle.

Autettu halusi maksaa, mutta sanoin: ”ei tämän vertaisesta mitään tarvita”. Ja kehottelin ottamaan yhteyttä kaupungille ja lääkäriin ”taksikortin” hankkimiseksi.

08.06.2017|

Kuningasajatuksia yön pikkutunneilla

Tuiskutti lunta ihan mukavan tasaiseen tahtiin kehätietä ajellessani. Ulamasiina pukkasi kyytitarjousta läntisessä kaupunginosassa sijaitsevalta tilaussaunalta. Hiljaisena iltana kuittasin matkan pois...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Kuningasajatuksia yön pikkutunneilla

Tuiskutti lunta ihan mukavan tasaiseen tahtiin kehätietä ajellessani. Ulamasiina pukkasi kyytitarjousta läntisessä kaupunginosassa sijaitsevalta tilaussaunalta. Hiljaisena iltana kuittasin matkan pois roikkumasta ja suuntasin kohden osoitetta.

Piha oli koskemattoman hangen peitossa eli asiakkaani olivat vielä sisätiloissa tallessa. Ovella kävi ensimmäinen urho näytillä ja vilkutteli hartaasti, jotta tulossa ollaan. Minähän odottelin kaikessa rauhassa mittarin nakutellessa palkan lisää.

Ensimmäinen asiakas kiipesi takapenkille, toinen paineli takaisin sisälle herättämään nukkuvaa Lahtista. Kolmas ukko seisoi auton vieressä viisaan näköisenä syli täynnä olut- ja siiderilavoja. Avasin takaluukun ja lastasimme juomat sinne ja kaveri haki vielä muutaman kirkkaan putelin loivempien juomien seuraksi. Luukku lyötiin kiinni ja äkkiä takaisin lämpöiseen autoon odottamaan asiakasta numero kaksi ja sitä nukkuvaa Lahtista.

Nukkuva Lahtinen ja asiakas numero kaksi hoipertelivat ulos ja lastasimme Lahtisen takapenkille ja kakkosen etupenkille. Suunnaksi otettiin kehää pitkin itään. Yritin tarkentaa lopullista määränpäätä, mutta siinä vaiheessa se nukkuva Lahtinen keksi haluavansa vielä baariin. Kaverit innostuivat kuningasajatuksesta saman tien ja nyt määriteltiin osoitteeksi pieni lähiökuppila Hakunilassa.

Perillä baarin edessä asiakas numero kaksi muisti takakontissa olevat juomat ja manaili, että eihän niitä voi kuppilaan viedä. Portsari vielä juo ne tai ainakin myy jollekulle ne. Mitäs nyt tehdään? Pilkkuun oli aikaa enää reilun puolen tuntia, joten ei ehdi niitä enää kotiakaan viedä ja jos eukko herää, niin sitten se ei enää päästä ovesta ulos, huolehti kakkonen!

Nukkuva Lahtinen sai illan toisen kuningasajatuksen: Annetaan kuljettajalle rahaa, niin kyllähän se juomat portin pieleen heittää! Ovathan siellä sitten odottamassa, jos vielä pubin jälkeen janottaa. Mikäs siinä, arvioitiin yhdessä kohtuullinen korvaus tulevasta kyydistä, ukot laskivat euroja kouraani ja meikäläinen ajoi annettuun osoitteeseen tekemään jalanjäljet koskemattomaan hankeen. Purin juomakuorman portaiden viereen ja esitin toiveen, että se olisi tallella asiakkaan palatessa kotiin...

08.06.2017|

Korson juhannus

Jälleen kerran perinteistä taksinkuljettajan juhannusta vietettiin ratin takana. Kauniina, joskin hieman viileänä lauantaipäivänä odottelin aloituskyytiä Korsosta. Odotus palkittiin datalaitteen piipp...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Korson juhannus

Jälleen kerran perinteistä taksinkuljettajan juhannusta vietettiin ratin takana. Kauniina, joskin hieman viileänä lauantaipäivänä odottelin aloituskyytiä Korsosta. Odotus palkittiin datalaitteen piippauksella, joten nokka kohti uutta seikkailua.

Perille päästyäni ja hetken aikaa odoteltuani aukeaa omakotitalon etuovi ja asiakkaani kävellessä autoani kohti, kohosivat kulmakarvani hieman nähdessäni tämän juhannuksen ilmentymän. Nuorella herralla oli päällään ainoastaan pyyhe lanteilla. Toisessa kädessään hän piteli pizzalaatikkoa, toisessa kossupulloa.

”Anteekshi, shaanko ishtua khyytiin, vaikka olenkin hieman epäshoveliaasti phukeutunut?” ,kysyy asiakkaani erittäin kohteliaasti tuhdista humalastaan huolimatta.

Huvittuneena pyydän asiakasta hyppäämään kyytiin ja esitän samalla toiveen siitä, jotta pyyhe pysyy päällä perille asti. Kaverin luokse saunomaan kuulemma pitäisi päästä ihan tuohon muutaman kilometrin päähän. Ilmeisesti juhannustaiat ovat saaneen jo hieman väsyneen juhlijan perusteellisen kiitollisuuden valtaan ja matka sujui rattoisasti kuunnellen, kuinka loistavia ihmisiä me taksinkuljettajat olemme ja kuinka mistään ei tulisi mitään ilman meitä.

Tokihan sitä aina kehuja ottaa mielellään vastaan ihan koko ammattikunnan puolesta.

Perille päästyämme asiakas maksaa setelillä ja ojennan vaihtokolikot takaisin. Asiakas punnitsee hetken kolikoita kädessään ja päättää luovuttaa ne minulle takaisin tippinä, koska olenhan aivan ”loishtokhuljettaja”, kun hänet kyytiin otin.

Katsoin asiakastani hetken päästä varpaisiin, kiitin ystävällisyydestä ja totesin, etteihän hänellä kovin montaa paikkaa olisi ollutkaan, mihin hän vaihtorahansa olisi voinut edes laittaa. Hyväntuulisen naurun raikuessa taloyhtiön pihalla käänsin renkaat kohti Mikkolan Shelliä ja päätin palkita itseni onnistuneen asiakaspalvelun tuomilla tipeillä, kupposella kuumaa…

08.06.2017|

Hääpari vappuaamuna

Kuittasin tilauksen, jossa lisätietona matka lentoasemalle. Saavuttuani osoitteeseen olikin neito jo kadun laidassa odottamassa. Näytti olevan pienessä laitamyötäisessä kuten suurin osa vappuaamun asi...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Hääpari vappuaamuna

Kuittasin tilauksen, jossa lisätietona matka lentoasemalle. Saavuttuani osoitteeseen olikin neito jo kadun laidassa odottamassa. Näytti olevan pienessä laitamyötäisessä kuten suurin osa vappuaamun asiakkaista. Neiti pyysi sisälle auttamaan kantamisessa ja minähän palvelualttiina menin.

Keskellä eteisen lattiaa retkotti ketarat ojossa karkean arvion mukaan noin sata kiloa sammunutta miestä. Kysyin matkatavaroita, voisin alkaa raahata niitä autoon. Daami tuumasi siihen, että matkatavarat on viety jo eilen, mutta tuo mies pitäisi saada autoon!

Yritettiin siinä yksissä tuumin herätellä kaveria enemmän ja vähemmän voimakkaasti tuuppien, korvasta nykien ja korvaan kiljuen, mutta turhaa vaivaa nähtiin. Edes kuorsaus ei katkennut saati sitten mikään raajakaan liikahtanut.

Sanoin etten kyllä tuota kykene kantamaan. Tähän tyttö kyselemään hölmistyneenä, että ”sähän oot taksi”. ”Juu, niin olen” vastasin minä. ”No eikös sun sit pidä auttaa mua” varmisteli asiakas. ”Tottahan toki autan, mutta enhän minä tuota jaksa kantaa, kun se on ihan vetelänä koko ukko”, vastasin. Edes kahteen naiseen ei saatu kaveria nousemaan lattialta.

Nyt hätääntyi asiakas ”me mentiin eilen naimisiin ja me ollaan häämatkalle lähdössä”.
Jaa-a, mitähän tuohon sitten neuvoisi…

Sanoin sitten tytölle, ettei tuo uunituore siippa kyllä tuossa kunnossa edes pääsisi koneeseen. Nyt hänen pitäisi päättää, peruako koko matka ja odotella sulhon selviämistä vai lähteäkö yksin ja odotella etelän auringossa sulhoa saapuvaksi?

Morsmaikulla ei kauaa nenä tuhissut, kun päätös oli tehty: Lentokentälle, kiitos!

08.06.2017|

Herätys! Turkkiin!

Oli kesäinen viikonloppu yö täällä maaseudulla. Elettiin 90-lukua, ja silloiset työvuorot olivat pitkiä. Olin ajanut koko lauantain ja saadessani aamuyöstä tuttuja kyytiin ison auton täydeltä, päät...

08.06.2017|
Lue koko tarina

Herätys! Turkkiin!

Oli kesäinen viikonloppu yö täällä maaseudulla. Elettiin 90-lukua, ja silloiset työvuorot olivat pitkiä.

Olin ajanut koko lauantain ja saadessani aamuyöstä tuttuja kyytiin ison auton täydeltä, päätin, että tämä on viimeinen keikka. Asiakkaat tarjosivat kahvit ja rupattelimme hiukan vanhoja muistoja.

Jossain vaiheessa tuttavani sanoi, että aamusta olisi lähtö Turkkiin ja pitäisi olla klo 10 kentällä. Ihmettelin hiukan, kun juuri olivat tulleet baarista ja ollut kostea ilta.

Menin kotiin nukkumaan, mutta koko ajan takaraivossa kolkutti, että olikohan se tosissaan.

Laitoin aamuksi kellon soimaan ja ajoin heille hyvissä ajoin tarkistamaan tilannetta. Talossa oli ovi auki, täysin hiljaista ja kaikki nukkuivat. Menin sisälle ja makuuhuoneeseen, jossa herätin miehen ja kysyin. Oliko se nyt tänä aamuna lähtö vai koska.

Mies pomppaa ylös, katsoo kelloa ja päivämäärää. ”Juu piruvie on kyllä, mistä tiesit tulla?”

Sanoin, että kuuntelin juttujanne eilen ja ihmettelin asiaa. Päätin sitten tulla katsomaan aamulla tilanteen. Siitä mies kiiruusti ylös ja aamupala kainaloon, autolle ja kohti kenttää.

Mies kerkesi hyvin koneelle ja viikko meni rattoisasti Turkissa.

Monen monta vuotta hän kiitteli ja kehui kuinka palvelu pelaa. Olimme tuolloin uusia Lähitaksin takseja ja edelleen ylpeitä lähitaksilaisia.

08.06.2017|